Keskustelu tekoälystä keskittyy julkisuudessa usein yksittäisiin käyttöönottoihin, käyttötapauksien löytämiseen, miten tekoäly liitetään prosesseihin tai miten henkilöstö koulutetaan käyttämään sitä? Kysymykset ovat ymmärrettäviä ajassa, jossa AI:lle on tarve löytää kaikki mahdolliset käyttöskenaariot. Entäpä jos kysymyksen esittäisikin toisin?
Entä jos kyse ei olekaan siitä, miten tekoäly liitetään vanhaan malliin, vaan siitä, mille perustalle palvelut ja toimintatavat rakennetaan alun perin? Teknologinen murros ei koske vain sovelluksia ja järjestelmiä. Se on muuttanut aina myös organisaatioita, toimintamalleja ja kulttuuria. Modernit organisaatiot toteuttavat palvelut nykyteknologian keinoin ja ehdoilla. Jos näin ei toimita, syntyy tarve toteuttaa laajat investoinnit ja transformaatioprojektit, jotka eivät välttämättä kuitenkaan kestä aikaa.
Välillä on hyvä ihan perinteisesti pysähtyä miettimään asioita. Elämme ajassa, jossa muutosten tahti toimintaympäristössämme ei tule hidastumaan, vaan päinvastoin. Kansainvälisesti tunnettu innovaation, teknologian ja johtajuuden asiantuntija Peter Hinssen kuvaa tätä “Never Normal” -maailmaksi – jatkuvan muutoksen aikakaudeksi. Hänen mukaan maailma on muuttunut niin radikaaliksi, ettei vakaata tilaa enää ole. Muutoksesta on tullut jatkuvaa ja monimuotoista.
Entä jos organisaatio ei vain käyttäisi tekoälyä, vaan olisi AI-natiivi?
AI-natiivissa organisaatiossa tekoäly ei ole erillinen lisäosa, automaatiokerros tai kokeilulaboratorio, vaan se on toiminnan rakentamisen lähtökohta. Ero perinteiseen ajatteluun on olennainen. Monissa organisaatioissa tekoälyä sovitetaan olemassa oleviin prosesseihin, järjestelmiin ja rooleihin, jotka on suunniteltu aikana ennen koneoppimista ja dataohjautuvaa päätöksentekoa. AI-natiivissa organisaatiossa kysymystenasettelu käännetään toisin päin: mitä jos oletamme alusta asti, että rutiinityö automatisoidaan, data on reaaliaikaista ja järjestelmät oppivat jatkuvasti?
AI-natiivien organisaatioiden suurimpia etuja on se, mitä niillä ei ole – vuosikymmenten teknologista ja organisatorista painolastia. Kun uutta ei tarvitse sovittaa vanhaan, prosessit voidaan suunnitella yksinkertaisiksi ja automatisoiduiksi, järjestelmäkokonaisuudet rakentaa ilman päällekkäisiä ratkaisuja ja raskaat, kertaluonteiset muutoshankkeet jättää kokonaan väliin.
AI-natiivisuus ei tarkoita ihmisen syrjäyttämistä, vaan päinvastoin ihmisen roolin vahvistamista. AI-natiivissa organisaatiossa data on aina saatavilla päätöksenteon tueksi. Siinä järjestelmät tekevät ehdotuksia, mutta ihminen tekee lopulliset valinnat. Organisaatiot ovat aidosti oppivia jokaisen tapahtuman parantaessa toimintaa.
AI-natiivin ajattelun omaksuminen organisaatiossa
Tekoälyn hyödyntäminen ei ole yksittäisen henkilön tai tiimin asia, vaan koko organisaation yhteinen kulttuuri. Kaikki organisaatiot eivät voi, eikä tarvitsekaan olla AI-natiiveja. Monet voivat kuitenkin omaksua toimintaansa teköälymäisiä toimintoja. AI-natiivia ajattelua ei tarvitse aina aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan sen voi tuoda olemassa olevaan ympäristöön. Keskeinen kysymys on – pysyykö organisaatio kehityksen mukana vai joutuuko se jatkuvasti kirimään kiinni?
Ero ei näy suurissa julistuksissa. Se näkyy arjen sujuvuudessa.
Jyri Lehtonen, joka on Rivenan ICT-Palvelut liiketoiminnan johtaja.